Gigantin tällä hetkellä telkkarissa pyörivä mainos ärsyttää mua ihan suunnattomasti. Mä olen viime aikoina useasti miettiny, tulisinko toimeen ilman suurinta osaa tavaroista ja vempeleistä, jotka olen tähän asti kokenut välttämättöminä. Siispä Gigantin mainos, jossa hoilataan "You can get it if you really want" saa mut lähes kiehumaan raivosta. Mua on nimittäin alkanut entistä enemmän ärsyttää yhteiskuntamme kulutuskeskeisyys ja se, että elämämme nykymuodossaan todellakin perustuu pelkkään kuluttamiseen. Kansantalous pidetään nousussa kulutusta lisäämällä. Mietinkin, kuinka kauan tämä voi jatkua, sillä eikö maalaisjärjen mukaan kulutettava lopu jossain vaiheessa? Kärjistetysti ajatellen voisi siis sanoa, että lamat ovat erittäin tervetulleita siinä mielessä, että silloin kulutus kääntyy ainakin hetkellisesti laskuun ja edes pieni osa luonnonvaroista säästyy. Eihän mikään tietenkään näin yksioikoista ole, mutta mä olen järkeillyt sen tällä tavoin päässäni, koska parempaa ymmärtämystä multa ei taloussuhdanteista löydy. Tuntuu kuitenkin uskomattomalta, että talous voin niin voimakkaasti nojata ehtyviin luonnonvaroihin. Mitä sitten, kun kaikki maailmasta irti saatava on käytetty ja poltettu taivaan tuuliin?
Järkyttävä tosiasia on, että suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman suurimpia, muistaakseni toiseksi tai kolmanneksi suurin (kyllä, tarkistin asian Wikipediasta: kolmanneksi suurin Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Yhdysvaltojen jälkeen). Ekologisen jalanjäljen määritelmä (myös Wikipediasta lainattua): "Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Käsitteen kehittivät Mathis Wackernagel ja William Rees 1990-luvun alussa. Ekologista jalanjälkeä käytetään nykyään laajalti kestävän kehityksen mittarina sen havainnollisuuden vuoksi. Sitä mitataan yleensä hehtaareina, tarkemmin ottaen globaalihehtaareina (gha). Yksi globaalihehtaari tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Ekologisen jalanjäljen avulla voidaan tutkia yksittäisten henkilöiden, hyödykkeiden, palvelujen, yritysten, teollisuudenalojen, alueiden ja kansojen kulutuksen kestävyyttä.Vuonna 2003 maailman ekologinen jalanjälki oli 2,2 (globaali)hehtaaria henkeä kohti, kun maapallon biokapasiteetti eli tuottava maa-ala oli 1,8 hehtaaria henkeä kohti. Yhden suomalaisen ekologinen jalanjälki oli 7,6 hehtaaria. Ekologinen jalanjälki ilmaistaan havainnollisuuden vuoksi usein myös "maapalloissa", jolloin yksi maapallo vastaa maailman biokapasiteettia kyseisenä vuonna. Voidaan esimerkiksi laskea, miten monta maapalloa tarvittaisiin, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten suomalaiset. Maapallon biokapasiteetiksi arvioitiin vuonna 2003 11,2 miljardia hehtaaria. Helmikuussa 2006 maailman väkiluku oli 6,5 miljardia. Tällä väestömäärällä tarvittaisiin noin neljä ja puoli maapalloa tyydyttämään ihmiskunnan tarpeet, jos kaikkien ekologinen jalanjälki olisi yhtä suuri kuin suomalaisten. Yhdysvaltalaisten jalanjäljellä (9,6 ha) maapalloja tarvittaisiin 5,6. Jos taas kaikki eläisivät kuten intialaiset keskimäärin (jalanjälki 0,8 ha), ihmiskunnalle riittäisi puolikas maapallo."
Oman ekologisen jalanjälkenne pääsette laskemaan tästä linkistä: Ekologinen jalanjälki
Moni teistä on varmaan joskus jalanjälkensä laskenut (ainakin lukion ympäristöekologian kurssilaiset ;D), mutta ainahan voi päivittää tietojaan. Ehkä elintavat ovat muuttuneet. Tuo kyseisen sivun laskuri on aika yksityiskohtainen ja vaatii paneutumista, mutta ehkä sen takia antaa totuudenmukaisen vastauksen. Omaa tulostani en voi ikävä kyllä vielä kertoa, koska en tuolla laskurilla ole sitä vielä laskenut. Kerron sen kyllä kunhan kerkeän sen tekemään. Sitten paljastuu, olenkohan mä niin luonto- ja ympäristöystävällinen mitä puheissani annan ymmärtää. Sanoja ja mielipiteitä voi olla paljonkin, mutta on aivan eri asia alkaa toteuttaa itselle asettamia kunniakkaita normeja. Mutta ehkä on hyvä, että edes ajattelee asioita ja puhuu niistä muillekin, jotta muutkin alkaisivat niitä ajatella.
Palaan vielä kulutusaiheeseen ja nimenomaisesti omaan kulutukseeni. Voisin sanoa, että mä en tällä hetkellä ole mikään kulutuksen mallikansalainen kulutuksen mallikansalainen, sillä niin vähän ostan tavaraa nykyisin enkä omistakaan paljoa. Asun täällä pienessä Ruskeasuon luukussani, jota ei liiemmin ole sisustettu, kun ei ole mitään, millä sisustaa. Usein haaveilen, että olisi kiva hommata sitä ja tätä, mutta sitten ajattelen, että pärjäänhän aivan hyvin ilmankin. Vaikka kämppä ei ole häävin näköinen, on siellä (lähes) kaikki oleellinen ja paikat siistinä (ainakin näin tentin jälkeen kun on muka enemmän aikaa siivota). Mietin siis, miksi mun olisi hommattava mitään ylimääräistä, mikä ehkä tekisi asunnon hiukkasen näköisemmäksi, kun elämänlaatu pikku huushollissani on kohdallaan ilman sitäkin? Moni varmasti kavahtaa ajattelutapaani etenkin, kun nykymaailma on opettanut meidät ajattelemaan aivan toisin. Onnellinen voi olla vain silloin, kun omistaa tarpeeksi ja on vapaus hankkia mitä vain haluaa. Gigantin mainoksessa mua ärsyttää kulutushulluuden lisäksi yhteiskunnan hedonistinen nykytrendi, jonka mukaan saa mitä vain kun oikein haluaa. Itsellä pitää olla kaikenlaista ja auta armias, jos ei saakaan sitä mitä haluaa! Sitten itketään ja ryvetään itsesäälissä (kyllä, teen tätä paljon myös itsekin, jo ihan luonteeni puolesta), kun ei ihme kyllä saadakaan sitä, mitä olisi niin kovasti halunnut. Nautintojen hakeminen kun tuntuu olevan nykyisin elämän perusta. Me sodan jälkeen syntyneet emme osaa kuvitellakaan aikaa, kun on joutunut todella kamppailemaan olemassaolostaan eikä ole todellakaan voinut elää niinkuin olisi halunnut. Harmittavasti sota-aikana eläneet ovat kovaa vauhtia vähentymässä ja meidän nuorten kuva sodasta hämärtyy entisestään. Tarvitsisimme ehkä jonkinlaisen pienen muistutuksen siitä, mitä oli silloin, kun todella taisteltiin elämästä. Minäkin havahduin asiaan vasta nyt, kun on liian myöhäistä sen jälkeen, kun mummosta aika jätti. En koskaan tajunnut, että olisin voinut kysellä vanhoista ajoista ja evakkoretkistä, sillä mummo olisi niistä mielellään kertonut. Ja minäkin olisin saanut jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä isovanhempamme ovat joutuneet käymään läpi. Nyt perimätieto on kuitenkin kadonnut iäksi.
Hyvin tämä mun ajatuksenjuoksu kyllä pomppii. Harhauduin taas melko kauan alkuperäisestä aiheesta, josta mun piti kirjoittaa. Ehkä jatkan kulutustottumuksista ja ekologisesta jalanjäljestä jollakin muulla kerralla sitten, kun olen omankin jalanjälkeni laskettanut. Puhuttavaa ja kirjoitettavaa olisi paljon, mutta ei makeaa mahan täydeltä (oh, miten kulunut sanavalinta!).
4 kommenttia:
un ekologinen jalanjälki ois NOIN 0.9ha. vaikee arvioida joitain noita juttuja, ja ehkä pitäis tehdä toi keskellä viikkoa niin tulis varmaan hieman realistisemmat luvut noihin kulutuksiinkin. nyt en oo oikein mitään tehny koko viikonloppuna enkä syönykkään kauheesti ni oli aika pieniä noi jotku luvut ja määrät tuola. ja suihkuaikaa ai edes saanu enempää kun 10min (!!) vaikka mä käyn yleensä ihan hävettävän kauan suihkussa ja valutan kyllä vettä tajuttoman paljon, pitäis ehkä tehdä sille asialle jotain.. mua ahdistaa ilmastonmuutos ihan kauheesti ja oon ainakin omalta osalta miettiny että jos asun jatkossakin kaupungissa niin en kyllä hommaa koskaan omaa autoa. tupakointi pitäis lopettaa ihan kokonaan, täl hetkellä tekis mieli lopettaa ryyppääminenkin. vaikkei se nyt liitykkään mitenkään mihinkään.
Hyvä Heidi, taas hieno palopuhe luonnon puolesta.
Mun amerikkalaistunut ekologinen jalanjälki oli 1.7ha. Eniten pisteitä sain yksityisautoilusta, joka on täällä aika välttämätöntä. No okei, ei se oo välttämätöntä jos haluis olla välillä kotonakin, mutta mitkään paikat ei oikein oo kävelymatkan päässä eikä julkiset kauheesti pelaa näin pienessä kaupungissa. Mutta käytin sentään kimppakyytiä kaikkina kolmena päivänä, se vaan tarkottaa käytännössä myös sitä että pitää ajella vielä enemmän kun täytyy hakea kaikki kaverit eri puolilta Westchesteriä...
Mun kulutustottumukset on kyllä tosi kammottavia nykyään. Tavaraa on vaan niin paljon tyrkyllä täällä että helposti tulee osteltua. Ja mä tarvin mun vaatteet ja kengät ja laukut (...)
Oon tahtomattani kyllä aika pitkälti luopunut punasesta lihasta täällä, kun mun perheessä ei syödä muuta kun kanaa ja kalaa. Suomessa oisin lihan suhteen huomattavasti rasittavampi ekologisesti.
En tiiä johtuuko se oikeesti ilmanstomuutoksesta vai mistä, mutta säät on ollu tälläkin mantereella ihan sekasin. On se pelottavaa, onneks täällä saadaan sentään toi Kioton vastustaja presidentti kohta pois vallasta.
En jaksanut nyt laskea ekologista jalanjälkeäni, enkä kyllä muista mitä se näytti, kun sen joskus laskin, mutta pitää ottaa tosiaan revanssi joku päivä.
Mua kanssa ahdistaa, millainen hedonisti ja materialisti olenkaan, vaikka kuinka yritän olla planet saver ja mitä kaikkea.. Ostan helvetisti kirjoja ja levyjä ja vaatteita, koska saan niistä niin paljon nautintoa. Milloin oman nautinnon saa laittaa ekologisuuden edelle? Miksen saisi olla hedonisti? Missä menee raja?
Pakko kyllä sanoa, että vegaanisempaan ruokavalioon siirtyminen on tehnyt mulle hyvää niin omatunnon kuin yleisenkin olon kannalta. Kaura- ja soijajugurtit ovat vatsaystävällisempiä ja kasvissyöntiaatteeni ei enää vesity, kun välttelen myös maitotuotteita (lue: en ole edes välillisesti mukana riistossa). Raivovegaanius ei kuitenkaan ole mun juttu, eli voin todellakin tilata darrapizzan tuplajuustolla tai tehdä fetasalaatin. Olen kuitenkin vähentänyt maitoa ja munaa sisältävien tuotteiden käyttöä huomattavasti, ja mielestäni sekin on jo hyvä juttu ja riittää ainakin minulle. Enempään en kykene.
Lähde Heidi mun kanssa joku kerta dyykille. Siinä oiva tapa vastustaa kulutusta ja käyttää hyödyksi se, mitä jengi on turhaan heittänyt pois. On pelottavaa, kuinka paljon HYVÄÄ ruokaa heitetään säälittä menemään! Ainakin Vuosaaressa on yks melko varma dyykkiapaja; en viitsi tässä mainostaa kaupan nimeä tai sulkevat vielä roskikset ;D kerron mieluummin face-to-face.
Voi ihanaa, kun mun höpinät on aiheuttanu ajatuksia ja keskustelua! Mulla ei muuten ole mitenkään tarkoituksena käännyttää ketään näillä puheillani, vaan kirjoitan ihan vaan purkaakseni omia tunteitani, lähinnä sitä ärsyyntymistä ;) Mutta tottakai mieltä lämmittää, jos voin saada rakkaani pohtimaan niitä juttuja, jotka on mulle tärkeitä <3
Silja, lähetään vaan dyykille joskus, just sellaista kaipaankin elämääni! Jotain repäisevää, etten oo aina niin tavallinen ja tunnollinen tyhjännyhjöttäjä (ja luontoeläin :D)
Lähetä kommentti