Aktiiviviikko

Katselin koulusta tullessani tienvarsia. Havainnoinnin tuloksena ärtymys, minkä tienvarsien roinat ja roippeet nostattivat ajatuksiini, huulille ja kulmilleni. Olen eräänkin kerran saanut kuulla kummista ilmeistäni, kun oikein ajattelen jotain tai kun tunnen jotain voimallisesti. Onneksi vastaantulijoita ei näkynyt, sillä ne olisivat ehkä ihmetelleet, mistä moinen mörkö on herännyt. Suututti joka tapauksessa niin taas tuo ainainen ihmisten välinpitämättömyys, mikä ilmentyy niin mainiosti roskaamisena. Ympäristö on yhteistä, joten mikä oikeus kellään on pilata sitä? Sellaista tilannetta EI ole, että olisi pakko heittää suklaan kääreet matkan varrelle tai dumpata vanhat villasukat kalliolle. Kun Suomen valtio kuumeisesti miettii, miten kaikin tavoin voisi kaivaa ihmisiltä lisää rahaa talouslaman selättämiseksi, voisi joku itseään vihreäksi kutsuva henkilö vilauttaa roskaamissakkoa päättäjille. Poliiseille yksi työsarka lisää, mikä olisi monen muun rikollisen toiminnan tavoin vaikea valvottava. Mutta ehkä sakon uhka muuttaisi edes yleistä asennetta niin, että roskaaminen miellettäisiin oikeasti tuomittavaksi.

Takana on otsikon mukaisesti aktiivinen viikko, sillä joka ilta on ollut jotakin harrastusta ohjelmassa. Tiistaina osallistuin EKY-iltaan (Eläinlääketieteen kandidaattiyhdistys), jossa aiheena oli sikojen hyvinvointi ja läsnä neljä asiantuntijaa. Kyseessä oli eräänlainen etiikkapaneeli, jossa aihetta lähestyttiin mediakeskustelun ja Oikeutta eläimille -järjestön mielipiteiden kautta. Kahden ja puolen tunnin mittainen keskustelurupeama oli antoisa ja opiskelijatkin osallistuivat aktiivisesti esittäen mielipiteitä ja kertoillen omia kokemuksiaan. Onneksi yleinen mielipide opiskelijakollegoiden keskuudessa on kriittinen ja puolustaa sikojen hyvinvointia. Luulen kuitenkin, että itse alan nykyisin olla sieltä kriittisimmästä päästä kyseenalaistaen nykyisenlaisen sianlihan tuotannon.

Keskiviikkona kävin Helsinginä luonnonsuojeluyhdistyksen kevätkokouksessa. Osallistuin nyt ekaa kertaa yhdistyksen toimintaan, vaikka olenkin kuulunut siihen jo Helsinkiin muuttamisesta lähtien. En kyllä osallistunut toimintaan Savitaipaleenkaan yhdistyksessä, mutta siellä se lähinnä johtui siitä, että suurin osa olisi ollut tuttuja naamoja, mikä hiukan ahdisti. Eikä Savitaipaleen yhdistyksestä olisi löytynyt montaakaan nuorta ihmistä... Toimintakin taisi olla lähinnä jotain virsilaulua, eikä yhdistys tehnyt juurikaan kannanottoja esimerkiksi kaavoituksen suhteen (no okei, mitäpä kaavoittamista Saviksella nyt olisi, kun ei sinne kukaan halua muuttaakaan). Rantarakentamiseen toki on paineita Savitaipaleellakin, kun rantaviivaa on tarjolla niin paljon. Mutta joka tapauksessa, kevätkokous oli oikein mukava tapaus, vaikkakin asia oli tavallisen kuivakkaa eli edellisvuoden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksymistä lähinnä. Sain kuitenkin tietoa tulevista tapahtumista ja innostuin toimintaan osallistumisesta. Retkelle voisin vaikkapa lähteä, talkoisiin samoin.

Eilisiltana tokoiltiin taas Viikissä vesisateessa. Ohjattavia oli tällä kertaa vain kolme kappaletta, mutta ihan hyvät treenit saatiin niinkin aikaan. Ja pienemmällä porukalla pystyy toki kommentoimaan ihmisten tekemisiä paremmin kuin lukuisamman koirakkojoukon keskellä. Koirailu jatkuu ensi sunnuntaina match shown järjestämisen merkeissä. Huomenna leipomaan porkkanasämpylöitä kahviossa myytäväksi.

-- Niin, ja tulihan se hallituksen ydinvoimapäätöskin sieltä. Ja tänään Pekkarinen ihan julkisesti tunnustaa viilanneensa mediaa linssiin tarkoituksella. "Korkeintaan yksi ydinvoimalalupa" tarkoittaa suomeksi vähintään kahta lupaa. Järkyttävää, miten ihminen - ministeri vielä - valehdella julkisuudessa noin suoraan (toisaalta, ainahan ne valehtelee, ehkä parempi sitten, että suoraan)? Tästä äijästä seuraava pääministeri. Mutta niistä ydinvoimaloista. Muistakaa, että hallituksen puolto kahdelle luvalle ei vielä ole mikään päätös! Lupahakemuksia kierrätetään vielä monessa valiokunnassa, minkä jälkeen eduskunta äänestää luvista ennen kesälomia tai vasta syksyllä. Toivottavasti vasta syksyllä, jotta ympäristölobbareilla olisi tarpeeksi aikaa vaikuttaa kansanedustajiin. Katsastakaahan seuraava sivu ja laittakaa nimi alle: Äänestä ydinvoima historiaan.