Eettinen päivitys

Ajattelin, että eläinlääkärin etiikka ja eläinsuojelu -kurssin päiväkirjan tiivistelmä sopii kopioitavaksi myös tähän osoitteeseen. Ja minähän muuten todella pidin etiikkapäiväkirjaa kurssin alkamisesta,eli ykkösvuoden syksystä lähtien, toisin kuin kuulemma moni muu! Ja oli siitä apuakin tiivistelmää laatiessa.

OPPIMISPÄIVÄKIRJAN TIIVISTELMÄ

Tieto lisää tuskaa, kuten kulunut sananparsi toteaa. Tämä sanonta on koskettanut itseäni vajaan kolmen opiskeluvuoteni aikana, ja tuska on vain lisääntynyt opintojen edetessä. Olin jo opintojen alkaessa tietoinen tuotantoeläinkasvatuksen epäkohdista sekä kiinnostunut niiden hyvinvoinnista, mutta vasta opintojeni aikana minule on valjennut totuus eläintuotannosta ja sen valvonnan tilasta Suomessa. Omien opintojeni lisäksi myös mediassa käyty keskustelu niin tuotanto- kuin turkiseläinten kohtelusta on saanut minut ajattelemaan eläintenpitoa aiempaa kriittisemmin. Tietoisuus nykytilanteesta on muuttanut myös eettistä näkökantaani eläintuotantoa kohtaan ja muuttanut myös kulutustottumuksiani.

Aloittaessani eläinlääketieteellisessä olin utilitaristi, tyyppiesimerkki eläinlääketieteen opiskelijasta. Utilitaristi eli hyötyetiikan kannattaja pyrkii maksimoimaan sekä ihmisen että eläimen hyvinvoinnin. Näkökulma on hyvin järkiperäinen, ja olen ennen ehkä jopa hieman naiivisti halunnut edistää kaikkien oleintojen hyvinvointia. Sittemmin olen jättänyt yleisen hyödyn tavoittelun, sillä olen huomannut, ettei kaikkien ole mahdollista hyötyä tässä yhteiskunnassa. Heikommat jäävät aina jalkoihin, on kyse sitten alempiarvoisista ihmisyksilöistä tai puolustuskyvyttömistä eläimistä. Tämän vuoksi olen alkanut ajatella, että heikommat tarvitsevat puolustajaa, ja olenkin asettunut heikkojen puolelle. Heikoista on pitänyt valita joko ihmiset tai eläimet omien resurssien puutteet vuoksi, sillä kaikkia ei voi autta.

Utilitarismin sijaan luonnon kunnioitus on animal ethics dilemma -sivuston mukaan nykyisen eettisen profiilini hallitsevin piirre. Aiemmin tämä ajattelutapa oli profiilissani utilitarismin jälkeen toisena. Eläinten oikeuksia arvostan yhtä paljon kuin aiemminkin, mutta niiden kannatus on nyt samalla tasolla kuin utilitaristinen ajatteluni. Mielestäni testin tulos kuvaa hyvin muuttunutta arvomaailmaani. Luonnonmukaisuus arvostamanani asiani on korostunut, kun olen nähnyt eläimiä pidettävän luonnottomissa oloissa, missä ne eivät voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Olen aina ollut suuri luonnon ystävä ja kunnioittanut eläinten ja luonnon edustastamaa elämää itseisarvona. Nyt olen kuitenkin nähnyt, että useinkaan eläinten luonnonmukainen pito ei ole itseisarvo, ja olen pettynyt koko tuotantokoneistoon.

Arvomaailman muutos näkyy eläintuotantoon suhtautumisen lisäksi myös asenteessani nykyistä koiranjalostusta kohtaan. Olen muuttunut yhä skeptisemmäksi koiranäyttelyitä selä ulkomuotoon perustuvaa pentujen tuottoa silmällä pitäen. Lisääntynyt tietämys genetiikasta ja eläinjalostuksesta on vaikuttanut asenteeseeni. Lisäksi arvostan luonnonmukaisuutta myös koiranjalostuksessa ja -kasvatuksessa, eritoten ulkonäön suhteen. Työskentelyni kahtena kesänä pieneläinklinikalla on osoittanut minulle käytännössä sen, kuinka sairaita tietyt rodut ovat, ja että ongelmat ovat selvästi periytyviä. Myös media on viime aikoina tarttunut eläinten hyvinvoinnin lisäksi koiranjalostuksen epäkohtiin, mikä on aiheuttanut laajaa keskustelua koiraharrastapiireissä. Se, että kennelpiireissä on vihdoinkin herätty terveys-ja luonneongelmiin, antaa myös itselle toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Ajattelutapaani on tullut mukaan myös hieman suhde-etiikkaa, jota olen pyrkinyt aiemmin välttämään. Suhde-etiikassa arvostetaan erityisesti niitä olentoja, jotka ovat meitä lähellä ja meille tärkeitä, olivatpa ne sitten ihmisiä tai eläimiä. En ihmettele lainkaan, miksi ajattelutapani on tässä suhteessa muuttunut. Olen menettänyt sekä ihmisiä että eläimiä parin kuluneen vuoden aikana, ja se on saanut minut arvostamaan tietoisesti juuri lähelläni olevia olentoja enemmän kuin ennen. Opintojeni alkaessa en ollut kokenut henkilökohtaista menetystä, minkä vuoksi ajattelin suhde-etiikkaan perustuvan ajattelutavan olevan eräänlaista heikkoutta. Olen näin huomannut, että myös omat kokemukset ja ympäröivä mielipide vaikuttavat ratkaisevasti lisääntyneen tietämyksen muassa eettisen ajattelun muokkautumiseen.