Heti alkuun hehkutusta ihananihanasta gööttipennusta, joka nyt vihdoinkin on muuttanut Kiskarille Ruskeasuolle! Nyt on vuorokausi täynnä yhteistä elämää, mikä on sujunut suuremmitta kommelluksitta. Yhteinen henki on löytynyt yllättävän mukavasti. Eilisiltana ja aamuna Rusti vielä jonkin verran kitisi, mutta tässä iltapäivän kuluessa on selvästi kotiutunut. Lempileluksi on osoittautunut syksyn Eläinlääkäripäiviltä kotoisin oleva ammuva pehmolehmä, jonka ääni ensi alkuun vähän pelotti. Lehmän ympärillä hyppelyn ja muutaman käskytyshaukun jälkeen oli kuitenkin vain hauskaa, kun lehmän sai sopivasti puremalla päästämään pahan äänen. Mutta Rustista ei tässä sen enempää, sillä sen kuulumista saatte alkaa lukemaan Tulikäpälän Tulimyrskyn omasta blogista, joka rakentuu tulevina päivinä.
Nyt kuitenkin hieman palokuntapäivitystä. Juhannuksen luuhasin Saviksella, ja siinä sivussa pääsin pitkästä aikaa parille keikallekin juhannuspäivänä. Tuntui, että on ihan tuntuma poissa, ja vain sompailin tilannepaikalla. Saas nähdä, milloin pääsee seuraavan kerran vai pääseekö enää ensinkään. Kokkoa en sentään tänä vuonna ollut vahtaamassa, vaan istuin Kaskeissa äitin ja iskän kanssa, hmmm. Päällimmäisenä on kuitenkin tänään mielessä tänään päättynyt Palotarus 2010, toisin sanoen valtakunnallinen ja kansainvälinenkin palokuntanuorten suurleiri Padasjoella. Itse karkasin leiriltä tosin jo eilen vastaanottamaan Rustia kotiin. Niinpä jäinkin paitsi illalla sattuneesta ilotuliteonnettomuudesta, jossa loukkaantui 36 leiriläistä. Järkyttävää, mutta myös jokseenkin noloa, kun on kuitenkin kyseessä turvallisuus- ja pelastusalaan liittyvä tapahtuma.
Avajaisissa
Tällä kertaa majoittuminen pikkuteltoissa porukan vähyyden vuoksi
Omalta kohdaltani leiri oli onnistunut, vaikkakin tuntuma oli poissa myös nuorten kouluttamisesta. Hermo saisi kestää paremmin. Oltiin Marin kanssa kouluttamassa Taku 1:llä (eli tasokurssi 1:llä), joka siis vastaa entistä PK 1:stä, kurssinjohtajana Luumäen Tomi. Siis lähes viime vuoden toisinto, sillä erotuksella tosin, että paikka oli eri, kurssi yhtä ylempi (viimeeksi oltiin Aku 2:lla) ja mukana myös Uudenmaan nuoria. Kuitenkin aika monta tuttua naamaa löytyi. En tiedä, oliko nuorista yhtä kiva katsoa ja kuunnella samoja naamoja kuin viime vuonna, mutta musta se ainakin oli ihan mukavaa. Koko kurssilla oli oli hulppeat yli 80 nuorta, minkä vuoksi oli mahdotonta oppia muistamaan kaikkien nimet, harmi. Älyttömiä toisaalta nämä suurleirit, kun ryhmät on niin suuria ja kalustoa ja kouluttajia on liian vähän. Mutta ainakin kouluttajat voivat luoda uusia suhteita tai verestää entisiä!
Suihkuputkikoulutusta ja paljon lapsia
Maailma on jälleen kerran pieni, sillä kurssilla oli kouluttamassa yksi Vantaan tyttö, joka opiskelee myös kirjallisuutta... Lisäksi tajuttiin, että myös toinen Savion vepari on ennestään tuttu, nimittäin telttanaapuri Rovaniemeltä. Kyseinen herra osallistui Rovaniemellä RaHe-piiriin ohi kulkiessaan... Onneksi ei tuntunut muistavan kovin tarkkaan meidän juttuja, ja onneksi kaverilla on itselläänkin loistava huumorintaju. Nykyisin ei ehkä meidän RaHe-jutut enää naurattaisi :D Ja niin, tottakai liftattiin Padasjoen ABC:ltä takaisin leirille just Kellokosken auton kyydis, jossa törmäsin Rovaniemen leirikurssin kurssinjohtajaani. En siis tietty itse kurssilla ollut, vaan ihan kouluttamassa. Ekaa kertaa muuten virallisesti, joskin takana oli jo Taito 2005 aina yhtä ihanan Ressin vetämänä. Taito 2005:llä en ollut vielä kouluttajakurssiakaan käynyt, vaan käytiin se saman kesän lopussa Luumäen virkkarilla. Oi niitä aikoja.
Kauniita maisemiakin leirillä nähtiin:
Saunarannan kauneutta
Telttapaikalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti