Otteita oppimispäiväkirjasta

Tässäpä jonkinmoisia otteita kehitysbiologian oppimispäiväkirjasta. Kuten näkyy, aihe on aina kiinnostanut. Ja kyseinen henkilö ottaa näköjään opiskelun aika tosissaan.

"11.2.2008 Aamupäiväluento

Luennolla erilaiset sukupuoli-identiteetin häiriöt aiheuttivat paljon yhteistä keskustelua. Tänään aiheina olivat näin ollen virtsa- ja sukupuolielinten kehittyminen sekä sukupuolen määräytyminen. Jälleen lukiolaiskäsitykseni romutettiin: sukupuolta eivät määrääkään vain pelkästään sukupuolikromosomit, vaan tarvitaan myös autosomaalisia geenejä, esimerkiksi SOX9 koiraan kehittyessä. Tosin tämä geeni aktivoituu kuitenkin Y-kromosomin vaikutuksesta, joten alun perin Y-kromosomi on koiraan kehityksessä kuitenkin määräävin tekijä. Primaarinen sukupuoli eli gonadien kehittyminen määräytyy kromosomiston perusteella: XX on naaras ja XY koiras (nisäkkäillä). Kivekset kehittyvät, vaikka X-kromosomeja olisikin enemmän kuin yksi, sillä X-kromosomeista yleensä vain yksi on aktivoituneessa muodossa ja normaalisti Y-kromosomin geeni on niin voimakas, että se pystyy määräämään kivesten kehittymisen. Sekundaariset sukupuoliominaisuudet kehittyvät sukusolujen erittämien hormonien vaikutuksesta. Koiraan sukupuoliominaisuuksien kehittyminen vaatii kaksi kivesten tuottamaa hormonia, joten rauhasten ja eritettävien hormonien puuttuessa kehittyvät naaraan sekundaariset sukupuoliominaisuudet. Yllättävää oli saada tietää, että kiveksissäkin erittyy estrogeeniä ja että se on tärkeä siittiöiden tuotannossa. Tähän asti olen luullut sen kuuluvan vain naisille. Olen kuitenkin tiennyt, että naisen elimistössä on normaalisti testosteronia, joten miksei sitten miehilläkin olisi naishormonia.

11.2. Iltapäiväluento

En ennestään tiennyt, mikä aiheuttaa rhodesiankoiralle ominaisen selkäharjanteen. Olisi kuitenkin pitänyt arvata (tai paremminkin tietää), että mutaatiohan siellä on tietenkin taustalla, kuten kaikessa muussakin lajityypillisessä muuntelussa. En myöskään tiennyt, että siihen liittyy läheisesti sairaus nimeltä dermoid sinus, joka on lievä muoto selkärangan sulkeutumishäiriöstä, spina bifidasta. On järjetöntä, etteivät kasvattajat suostu käyttämään jalostukseen ridgettömiä koiria vain sen takia, että ridgettömyys on rotumääritelmän vastaista ja johtaa hylkäykseen näyttelykehässä! Mieluummin vaikka risteytetään heterotsygootteja ridgellisiä, jolloin varmasti joudutaan tilanteeseen, että ¼ pennuista on homotsygootteja mutaation suhteen, jolloin niillä on dermoid sinus. Ja kaikki vain ihmisen turhamaisuuden tähden! Se, onko koiralla selkäharjanne vai ei, ei tee koirasta rhodesiankoiraa, vaan merkitystä on koiran terveydellä ja luonteella. Miten tämän saisi taottua puupäisten kasvattajien kalloon? Sama tilanne on monessa muussakin rodussa, jossa on esimerkiksi tarkat värimääräykset ja erivärisiä koiria ei edes saa sekoittaa keskenään. Eivätkö ihmiset tajua, että jos jalostetaan koiria vain jonkin ulkoisen pikkuseikan, kuten värin tai korvien taittumisen perusteella, menetetään arvokasta geenipohjaa ja luodaan jopa sairaita ja luonteeltaan erittäin heikkoja koiria?

12.2.2008 Aamupäiväluento

Sain kuitenkin nyt tietää, minkälainen on naudan jakautunut istukka. Istukka on toden totta monessa osassa, jotka siis muodostuvat nukkalisäkekeskittymistä. Näitä keskittymiä kutsutaan kohtukävyiksi. Hevosen diffuusi istukka on puolestaan levittäytynyt aivan joka puolelle kohtua nukkalisäkekeskittymien ollessa mikroskooppisen pieniä. Tätä on vaikea tajuta, kun on tottunut mieltämään istukan kiekkomaiseksi, kuten se on ihmisellä. Totta puhuen minulla ei ollut aavistustakaan, että istukoita voi olla muunkinlaisia. Tuntuu myös oudolta, miksi juuri hevoselle ruskuaispussilla on merkitystä sikiönkehityksessä, mutta muilla nisäkkäillä sitä ei juuri edes muodostu. Onko istukan muodostuminen kenties hitaampaa hevosella kuin muilla nisäkkäillä, jos sikiö kerran tarvitsee vararavintoa muita pitempään? Ihmettelin myös rakkokalvon muodostumista. Jos rakkokalvo muodostuu suolen (mikä suoli?) pullistumasta, miten sikiö pääsee rakkokalvon sisään? Yritin demonstroida tilannetta muovipussin ja teippirullan kanssa, mutta en onnistunut saamaan teippirullaa pussin sisään tiiviisti, vaikka kuinka yritin kääntää pussia itsensä ympäri.

12.2.2008 Iltapäiväluento

Kehitysbiologian lisäksi minua on kiinnostanut aina myös kehityspsykologia, joka mielestäni oli myös lukion psykologian kursseista ehdottomasti mielenkiintoisin. Kehityspsykologia muistui mieleeni, kun luennolla tuli esille seikka, että lapsen aivot kehittyvät vielä sikiöajan jälkeenkin voimakkaasti ja ovat valmiit vasta lapsuusiän puolivälissä. Ensimmäisen ikävuoden aikaiset ärsykkeet ovat erityisen tärkeitä aivojen kehittymiselle. Samaa voi soveltaa varmasti myös koiriin, sillä sanotaanhan, että jos esimerkiksi luoksetulo opetetaan hyvin ennen neljän kuukauden ikää, niin luoksetulo mitä luultavimmin säilyy vahvana eikä sen kanssa tule ongelmia myöhemminkään. Käyttäytymismallit eivät tietenkään koskaan ole näin yksinkertaisia, mutta perää tässä varmasti on. Luultavasti synapseista muodostuu tällä ajanjaksolla (2-4kk) niin vahvoja, että ne eivät purkaudu helposti sittenkään, kun aivojen kehitys on valmis. Haluaisin myös tietää, kuinka suuri merkitys ulkoisilla ärsykkeillä todellakin on ihmislapsen aivojen kehitykseen. Jäävätkö aivot osittain kehittymättömäksi, jos aivot eivät saa ollenkaan ärsykkeitä esimerkiksi ensimmäisen ikävuoden aikana?

14.2.2008

Kiehtovaa on myös koiran pedoformismi. Miksi pentumaiset piirteet liittyvät kesyyntymiseen? Onko koiran käyttäytyminen todella niin pentumaista, että se saa sen piirteetkin muuttumaan pentumaisiksi? Kuitenkin monella koirarodulla on pystykorvat, suora häntä ja tasainen väritys. Ovatko nämä koirarodut siis vähemmän pentumaisia? Näin voisi äkkiseltään väittää, sillä suurin osa tällaisista koirista on paimenkoiria tai alkukantaisia pystykorvia, joilla on jäljellä selvästi enemmän koiran (tai suden) luontaisia käytösmalleja, jotka monelta seurakoirarodulta puuttuvat. Yksittäisenä esimerkkinä voisi mainita käyttölinjaiset saksanpaimenkoirat, joista suurin osa on riistanvärisiä. Johtuuko väritys siitä, että siihen ei ole kiinnitetty huomiota jalostusvalinnoissa vai siitä, että väri periytyy yhdessä halutunlaisten käyttöominaisuuksien kanssa? Muistan myös lukeneeni Kaarina Kauhalan kirjasta Koiran villit sukulaiset, että villiintyneet koirat kulkevat evoluutiossa taaksepäin ulkonaisten ominaisuuksiensa suhteen. Kauhala oli tutkinut Italiassa villiintyneitä koiralaumoja ja todennut, että vähitellen luppakorvat ja kippurahännät vähenevät ja koirien ulkomuoto alkaa saada susimaisia piirteitä. Uskomatonta, että sopeutuminen on niin nopeaa, että se pystytään näkemään muutaman sukupolven kuluessa. Ihmisen joutuessa alkukantaisiin oloihin muutos vaatisi varmasti tuhatkertaisesti enemmän aikaa. Tämä vain todistaa sitä, että koira on hyvin nuori laji, tai siis pikemminkin vain suden sopeuma, johon ympäristötekijät vaikuttavat nopeasti ja joka palaa nopeasti takaisin alkumuotoonsa ihmisestä erossa ollessaan."